 |
Pohjoismaissa 5% kaikista yli 50-vuotiaista kärsii psoriaasista. Sairautta esiintyy kaikissa maissa, mutta yleisintä se on länsimaissa. Psoriaasi on perinnöllinen sairaus, mutta sen puhkeamiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi infektiot, stressi, yksittäiset lääkkeet ja joskus myös alkoholi ja tupakointi.
Ihon ylin kerros, jonka näemme paljain silmin eli epidermiksen ylin osa koostuu kuolleesta ihosolukosta. Normaalisti ihosolun kestää 4 - 6 viikkoa siirtyä ihon kerrosten läpi ja päätyä lopulta irtoamaan ihon pinnasta. Psoriaasin kohdalla solujen kypsymisprosessissa epidermiksessä on virhe. Psoriaasin hilseily aiheutuu siitä, että uusia ihosoluja syntyy paljon tavallista nopeammin ja uudet solut tulevat ihon pintaan alle viikossa. Psoriaasi vaikuttaa myös ihon dermiskerrokseen. Psoriaasi aiheuttaa ihon pienten hiusverisuonten kasvua ja laajenemista. Valkoiset verisolut aktivoituvat ja aiheuttava iho-oireita.
Psoriaasi on krooninen ihosairaus. Sairaus pysyy useimmiten melko vakaana samalla ihmisellä, mutta sen vakavuus- ja leviämisaste vaihtelee voimakkaasti eri henkilöiden välillä. Psoriaasista esiintyy yhtä usein miehillä ja naisilla ja sen puhkeamisikä voi vaihdella. Psoriaasista esiintyy yhtä usein miehillä ja naisilla ja sen puhkeamisikä voi vaihdella. Yleensä sairaus puhkeaa teini-iässä, mutta sen puhkeaminen myös myöhemmällä iällä on mahdollista. Psoriaasi ei tartu.
Tavallisin muoto on nk. läikkäpsoriaasi. Sen tunnuspiirteisiin
kuuluvat selvärajaiset
äikät, jotka punoittavat ja hilseilevät. Iho myös
paksuuntuu. Kyynärpäät ja polvet ovat tavallisia alueita.
Sairausalueet ovat usein symmetrisiä ja ulottuvat kumpaankin käsivarteen
ja jalkaan. Pienitäpläinen muoto eli nk. pisarapsoriaasi on
usein alustava oire etenkin nuoremmilla potilailla. Sen ennuste on hyvä.
Puhkeaminen hiuspohjassa on tavallista, ja tähän voi joskus
liittyä myös hilsettä. Tauti voi vaikuttaa myös
kynsiin, jolloin psoriaasin erottaminen kynsisienestä voi olla
vaikeaa. Joskus tauti puhkeaa ihotaipeissa, kuten rintojen alla, alapäässä
tai korvien takana. Ihomuutokset ovat tällöin selvästi
punoittavia ja hilsettä ei näy. Ihomuutokset ovat tällöin
selvästi punoittavia ja hilsettä ei näy. Noin neljäsosalla
psoriaasipotilaista on myös nivelvaivoja.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu siihen, miltä ihomuutokset näyttävät
ja missä ne sijaitsevat.
Hoito
Hoito voidaan valita sairauden levinneisyyden ja vakavuusasteen sekä potilaan oireiden ja vaivojen perusteella. On tärkeää huolehtia siitä, ettei hoidosta tule rasittavampaa kuin itse sairaudesta.
Hoidon etuna on se, että hilseily saadaan pois, ihosolukon lisääntymistä
voidaan hillitä ja ihon tulehduksia voidaan hillitä.
- ulkoisilla lääkkeillä, nk. paikallinen hoito.
- valohoito.
- tablettihoito, nk. systeeminen hoito.
Usein eri hoitomuotoja yhdistetään. Perushoitona on usein pehmentävä voide tai salva, joka pehmentää ihoa. Salisyylihappoa sisältävillä valmisteilla poistetaan usein hilseily niin, että paikalliset lääkkeet toimivat iholla paremmin.
Tavallisia psoriaasin paikallishoitomuotoja ovat D-vitamiinivalmisteet ja kortisonivalmisteet. Ditranolia ja tervaa eri muodoissa käytetään nykyisin vain vähän.
Valohoito yhdistetään usein paikallishoitoon ja sen merkitys on suuri monille psoriaasipotilaille. Systeemistä hoitoa/tablettihoitoa annetaan etupäässä vakavan psoriaasin yhteydessä.
Esimerkkejä systeemisestä hoidosta ovat synteettinen A-vitamiini
ja pienet annokset solumyrkkyä. Jos psoriaasi on erittäin
vaikeasti hoidettavaa muotoa, potilaalle voidaan antaa nk. biologisia
aineita injektioina. Ne vähentävät ihon immunologista
reaktiota.
Sivuilla olevat tiedot ovat ihotautilääkäri Birgitta
Wilson Claréusin tarkistamia.
Näillä sivuilla olevat tiedot eivät korvaa lääkärin
apua. Jos oireesi vastaavat kotisivuillamme olevia kuvauksia, käy
lääkärissä, jotta sairautesi voidaan diagnosoida
ja hoitaa oikein.